Siirry sisältöön

Taru Kuosmasen tarina

Opiskelin Ranuan lukiossa vuosina 1990 – 1993.

Lukioon mennessä halusin painottaa kieliopintoja ja ruotsin ja englannin lisäksi jatkoin yläasteella aloittamiani saksan opintoja. Tuohon aikaan tämä tarkoitti automaattisesti sitä, että en voinut valita pitkää matematiikkaa, koska tunnit olivat päällekkäin – matemaattisten aineiden opettajat minulle kyllä tätä suosittelivat kaikille yhteisen kertauskurssin jälkeen. Jälkikäteen olen ajatellut, että nyt valitsisin toisin ja painottaisin matemaattisia aineita enemmän. Toki tänä päivänä olen sitä mieltä, että esim. yliopistojen valinnassa pitkä matematiikka painottuu osin jo liikaakin ja onneksi tähän on tulossa muutoksia.

Tämän valinnan myötä kieliopintojen lisäksi valinnaisaineinani olivat ainakin psykologia, maantieto ja lakitieto. Psykologian perusopinnot olivat minulla myöhemmin yliopistossa pakollisina opintoina ja opiskelin yliopistossa myös julkisoikeutta sivuaineena, joten näistä oli ehdottomasti minulle myöhemmin hyötyä – vaikka tuossa kohtaa sitä en vielä tiennytkään. Ylipäätään olin hyvin kiinnostunut yhteiskunnallisista aineista ja kirjoitin historian ja yhteiskuntaopin yhtenä reaaliaineena. Tuo yleistieto on antanut hyvää pohjaa myöhempään työelämään ja elämään yleensäkin. Yleissivistys on asia, jota kannattaa lukiota käydessä ehdottomasti arvostaa.

Ammattikorkeakoulut aloittivat toimintansa juuri samana vuonna kuin kirjoitin ylioppilaaksi. Tuolloin kukaan meistä opiskelijoista ei vielä oikein hahmottanut, mikä ammattikorkeakoulujen rooli tulisi olemaan. Minullakin oli paikka ulkomaankaupan opintojen parissa Oulun ammattikorkeakoulussa, mutta halusin yliopistoon. Hain tuolloin lukemaan oikeustieteitä, mutta en onnistunut pääsemään sisään. Tämän myötä päädyin vuodeksi Rovaniemelle Rovala-opistoon (kansanopisto) yhteiskunnalliselle linjalle. Tavoitteena oli hakea uudelleen Lapin yliopiston oikeustieteelliseen. Tuon vuoden aikana taisi uuden elämän vapaus maistua sen verran hyvin, että valmistautuminen pääsykokeisiin jäi huonoksi, ja jo kokeen jälkeen minulle oli selvää, että en pääsisi sisään.

Tuohon aikaan todistuksella ei päässyt yliopistoihin kuin tietyille aloille ja hyvin harvat. Rovala-opiston innostavan opettajan myötä päätin hakea samana vuonna myös Lapin yliopiston sosiaalityön opintoihin ja pääsinkin sinne. Opinnot veivät mukanaan, ja suoritin sosiaalityö pääaineena YTM:n tutkinnon, ja kun opintoja kertyi sen verran paljon, tein perään vielä hallintotiede pääaineena HTM:n tutkinnon. Sain toisen tutkinnon pääaineopiskeluoikeuden suoraan yliopiston sisäisellä haulla riittävän opintomäärän myötä. Sivuaineina opiskelin psykologiaa, julkisoikeutta ja verkostotyötä.

Työurani aloitin lastensuojelun sosiaalityöntekijänä ja jo opintojen aikana tein sosiaalityöntekijän sijaisuuksia kesäaikaan. Tein hetken työtä myös laajemmassa sosiaalityön kentässä ja järjestöpuolella projektityön parissa. Tämän jälkeen siirryin ensimmäiseen esihenkilötehtävääni johtavana sosiaalityöntekijänä nuorten palveluissa. Tampereella tuli hakuun Suomen ensimmäinen lapsiasiamiehen tehtävä ja tulin valituksi tuohon työhön 2003. Tuo tehtävä oli asiantuntijatyö ja huomasin kaipaavani esihenkilötyötä. Siten löysin oman työuratavoitteeni.

Tampereen kaupunki tarjosi minulle työuramahdollisuuksia parinkymmenen vuoden ajan; vastasin tilaajapäällikkönä lasten ja nuorten palveluista (sekä sosiaali- ja terveys- että sivistyspalvelut), myöhemmin työikäisen väestön sosiaali- ja terveyspalveluista, johdin hetken koko palvelujen järjestämisestä vastannutta tilaajaryhmää, tulin valituksi hyvinvointipalvelujen palvelualueen johtajaksi (koko sote-kenttä sekä sivistyspalvelut) ja viimeisinä aikoina toimin kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelujen johtajana. Suoritin työn ohessa myös noin kymmenen vuotta sitten sosiaali- ja terveysjohtamisen eMBA-tutkinnon.

Asun edelleen Tampereella ja minulle kuuluu hyvää. Opettelen uutta elämänvaihetta, kun tyttäreni on muuttanut omaan kotiin ja aloittanut opintonsa lukion jälkeen. Ranualla käyn edelleen useamman kerran vuodessa, vanhempani asuvat ja elävät siellä yhä.

Sote-uudistuksen myötä tulin valituksi Pirkanmaan hyvinvointialueella sosiaali- ja terveysjohtajaksi ja olen ollut tässä työssä nyt noin kaksi vuotta.

Vastaan Pirkanmaan hyvinvointialueella sote-palvelutoiminnan johtamisesta. Tämä tarkoittaa sekä meidän omaa palvelutoimintaa että ostopalveluja. Henkilöstöä meidän tehtäväalueellamme on reilu 17 000 ja budjettimme on noin 2,2 mrd euroa. Toimin hyvinvointialueen johtoryhmän jäsenenä ja vedän sote-tehtäväalueen johtoryhmää. Työpäiväni koostuvat hyvin pitkälti erilaisten toimintaan ja sen kehittämiseen liittyvien ohjausryhmien vetämisestä. Teen tiiviisti töitä myös politiikan kanssa ja osallistun mm. aluehallituksen ja aluevaltuuston kokouksiin asiantuntijana. Työhöni kuuluu myös valtakunnallinen, alueellinen ja paikallinen yhteistyö eri toimijoiden kanssa.

Uskokaa itseenne ja unelmiinne, etsikää ja löytäkää. Usein elämä ei mene sillä tavalla, kuin lukiota aloittaessa kuvittelee, mutta silti se tarjoaa mitä hienoimpia juttuja – kuten minullekin on käynyt.

Uskokaa itseenne ja unelmiinne, etsikää ja löytäkää. Usein elämä ei mene sillä tavalla, kuin lukiota aloittaessa kuvittelee, mutta silti se tarjoaa mitä hienoimpia juttuja – kuten minullekin on käynyt. Älkää myöskään ottako liikaa paineita opinnoista ja tulevaisuudesta. Luottamalla itseensä ja tekemällä oman näköisiä juttuja oma paikka löytyy varmasti jokaiselle. Ja lopuksi – Ranua on hyvä paikka kasvaa ja elää. Se antaa vahvat juuret ja kantavat siivet tuleviin vuosiin. Kaikkea hyvää teille!