Jenna Kenttälän tarina

Valmistunut v. 2016

Olen Jenna Kenttälä ja valmistuin Ranuan lukiosta vuonna 2016. Monta vuotta on siis kulunut siitä, kun minut on nähty lukion käytävillä kuljeskelemassa. Lisäksi kuulun niihin onnekkaisiin, jotka saivat nauttia vanhan lukion kauneudesta, kellarissa olevien vessojen “luksuksesta” ja salaikkunoiden kautta katolle karkaamisesta hyppytuntien aikana.

Lukioon mennessä olin varma, että minusta tulee lääkäri. Aika nopeasti tämä haave haihtui, koska tajusin pitkän matematiikan aiheuttavan enemmän kysymysmerkkejä kuin vastauksia itselleni. Kiitoksia innostavalle opettajalle, kun hän jaksoi katsella rämpimistäni läpi pitkän matematiikan kurssit aivan luokattoman huonoilla arvosanoilla. Vinkkinä: Vaihtakaa lyhyeen, jos pitkä tuntuu pakkopullalta. Myös lyhyellä matikalla pärjää elämässä ja tällöin on myös aikaa keskittyä niihin oikeasti itseä kiinnostaviin aineisiin.

Minulla oli jo yläasteen jälkeen kova tarve päästä isompiin kaupunkeihin, mutta Ranuan lukion tarjoamat ilmaiset opiskelumateriaalit ja perheen lähellä asuminen voittivat. Niin päätin suorittaa lukion kotikunnassa. Nyt jälkeenpäin miettiessäni asiaa tein täysin oikean päätöksen, koska lukiossa sain opiskella kaikkea, mikä itseäni kiinnosti. En tarkalleen muista enää omia opintojani, mutta testailin ja kokeilin eri aineiden välillä. Uskontoa ja psykologiaa rakastin ja kävin kaikki mahdolliset kurssit niistä. Olen aina halunnut ymmärtää ihmisten käyttäytymistä, ja psykologia antoi vastauksia itselleni. Uskonnon kursseilla taas sain syventyä ymmärtämään ihmisten erilaisia tapoja käsittää maailmaa: kuinka samankaltaisia lopulta nämä erilaisiksi katsotut käsitykset ovatkaan.

Ylioppilaaksi valmistumiseni jälkeen muutin Tampereelle, koska halusin testata, miltä tuntuu asua täysin vieraassa kaupungissa ja viettää opinnoista vapaa välivuosi kaukana kaikesta tutusta. Lopulta yksi välivuosi vaihtui kolmeksi ja työskentelin näiden kolmen vuoden ajan kaupassa pohtien samalla, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Lukiovuosien  jälkeen olin varma, että haluan opiskella psykologiaa, ja olinkin hakemassa näihin opintoihin pari kertaa. Aika nopeasti ymmärsin, ettei psykologia pelkästään kiinnosta itseäni vaan yleisesti ihmiset ja yhteiskunta. 

Kolmantena välivuotena löysin yhteiskuntatutkimuksen opinnot Tampereen yliopistosta ja tajusin, että tämä on nyt “se”. Omana hakuvuotenani pääsykokeet merkitsivät enemmän kuin todistus, ja kävinkin valmennuskurssin, jonka yhteiskuntatutkimuksen opintosuunta tarjosi. Pääsykokeen jälkeen muistan itkeneeni yliopiston pihalla, koska olin omasta mielestäni varmasti epäonnistunut kokeessa. Toisin kävi ja juhannuksen aikaan vanhempieni luona ollessa sain viestin opiskelupaikasta. Silloin vuorostaan itkimme äidin kanssa yhdessä keittiössä.

Opinnot aloitin Tampereen yliopistossa vuonna 2019 ja sieltä valmistuin yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi vuonna 2022. Kandivaiheen opintojen aikana olin tajunnut, että sivuaineena ollut kriminologia veti minua puoleensa entistä enemmän. Päädyinkin hakemaan Helsingin yliopiston kriminologian maisteriohjelmaan. Itseäni kiinnostaa rikollisuuden tutkimuksessa eniten yhteiskunnan tapa suhtautua rikoksentekijöihin sekä ihmiskauppaan liittyvä tutkimus, josta tein kandidaatintutkielmani. 

Helsingin yliopistossa minulle tuli myös mahdollisuus lähteä vaihtoon ja lupaan, että mikään koskaan ei ole jännittänyt itseäni yhtä paljon kuin syksynä 2023 Amsterdamiin menevään lentokoneeseen nouseminen. Olen aina hävennyt omaa englantiani ja kokenut todella paljon epävarmuutta sen käyttämisestä. Lopulta Amsterdamissa puoli vuotta opiskellessa opin myös puhumaan englantia ilman jännitystä. Edelleen minulla on vahva suomiaksentti ja kielioppi on mitä on, mutta tärkeintä on uskaltaa puhua. Voin lämpimästi suositella vaihtoon lähtemistä opintojen aikana, sillä itselleni se on ollut yksi parhaimmista päätöksistä omassa elämässäni.

Tällä hetkellä kirjoitan graduani ihmiskaupparikollisuudessa olevasta uhrin ja rikoksentekijän päällekkäisyydestä ja suunnittelen valmistuvani ensi keväänä. Yliopiston ohella olen samaan aikaan ollut töissä ylivelkaantuneita ihmisiä auttavassa firmassa, ja nyt kesällä tein korkeakouluharjoitteluni Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään. Omat uratoiveeni sijoittuvat ihmiskaupan vastaiseen tutkimustyöhön Suomessa tai ulkomailla ja toivottavasti niissä hommissa tulenkin seikkailemaan tulevaisuudessa. 

Asustelen Helsingissä pappakoirani Einon kanssa ja edelleen joka päivä mietin, mitähän sitä tulee tekemään tässä elämässä. Kun Ranuan lukiosta tuli viestiä ja kysyttiin, voisinko kirjoittaa lukiolle omista opinnoistani ja urahaaveistani, mietin vastaavani kieltävästi. Koin, ettei oma opinto- ja urapolkuni ole ollut mitenkään ”Vau, siistiä, tästä vähän motivaatiota uusille lukiolaisille!”-tarina, vaikka itselleni se on ollut juuri se oikea. Lukion aloittaessani muistan miettineeni, että kyllä 27-vuotiaana minulla olisi jo unelmien työ, perhe, talo ja koira. Koira löytyy onneksi ja toivottavasti pian myös unelmien työ, mutta kaikki muu tuosta ajatuksesta ei ole enää itselleni samalla tavalla tärkeitä. 

Olisin kaivannut jonkun kertovan myös minulle lukiossa, että on ihan ok olla hukassa ja eksyksissä elämässä sekä nauttia vain nuoruuden tarjoamasta vapaudesta. Jossain vaiheessa ne palaset loksahtavat paikalleen ja elämä vie sinne suuntaan, mihin kuuluukin mennä.

Tällä hetkellä koen olevani onnellisimmillani ja tyytyväisimmilläni elämääni, vaikka se ei vastaakaan enää niitä 16-vuotiaan Jennan toiveita. Lopulta päätin kirjottaa, koska muistin, kuinka paljon olisin kaivannut jonkun kertovan myös minulle lukiossa, että on ihan ok olla hukassa ja eksyksissä elämässä sekä nauttia vain nuoruuden tarjoamasta vapaudesta. Jossain vaiheessa ne palaset loksahtavat paikalleen ja elämä vie sinne suuntaan, mihin kuuluukin mennä.

Ihania lukiovuosia kaikille ja lämpimiä terveisiä Ranuan lukion henkilökunnalle!

Terkuin,

Jenna Kenttälä